keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Palavat rajat

Tämä on vaatinut paljon opettelemista, paljon kokeilemista. Ei ole kerta eikä kaksikaan, kun olen polttanut itseni tai satuttanut lähelleni uskaltaneita tarkoittamatta alunperin aiheuttaa lainkaan vahinkoa.

Halusin lisätä kuitenkin tämän kuvan, jossa tuli on valjaissa; se piirtää ympärilleni kukkaa, joka kohisee elinvoimaa ja kuumuutta, kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka rytmistään seotessaan muuttuvat vaarallisiksi, mutta kulkiessaan tuovat lämpöä, valoa. Ja mikä tärkeintä; luovat sen Oman Tilan, jossa hengitän rauhassa tiedostaen turvallisuuteni, vaikka kaikissa ilmansuunnissa ympärilläni kuinka liekehtisi.


Sen lisäksi, että toipuminen on ollut rankin koskaan kokemani prosessi, se on myös ollut yksi eniten elämääni työkaluja antavista; en missään nimessä olisi tuo kuvassa tanssiva Tuliolio, jollen olisi joutunut opettelemaan kivijalasta asti pelkäävän pienen sisäisen lapseni kohtaamista ja kesyttämistä.

Tämä kuva kertoo tunteesta, jonka voi pitkän pimeän jälkeen tavoittaa; kun näkymättömyys on muuttunut hohkaksi yöhangella, hallitsemattomat tunteet tanssiviksi liikeradoiksi, tukahtunut itku häpeämättömäksi nauruksi ja entinen pelko on henkilökohtaisessa pankissa nykyisenä voimavarana.

Kuvan on ottanut Teemu Kekäläinen, kiitos ja halauksia! :)

-Hulmis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti