Koin sen sellaiseksi, ikäänkuin väjäämättömäksi junaksi, tapahtumat vain seurasivat toisiaan ja niiltä kiskoilta ei ollut kääntymistä, eikä juna, jota en ohjannut, voinut pysähtyä.
Tämä kuva syntyi täysin spontaanisti, olin yöllä ajamassa ja pysähdyttiin huoltoasemalle. Ja minä kun mietin että junia en kuvaa, jätän tarkoituksella kameran autoon vaikka muutoin koko reissun kulki aina taskussa. Että en vaan jaksa enää yhtä ainutta junaa elämässäni. Kunnes keksin, että tämän yhden luona käyn, kerran vielä, tästä on hyvä vapauttaa sidottua energiaa, tästä on hyvä lähteä etsimään ja toteuttamaan niitä toisia rajoja, niitä, jotka olen itse rakentanut itselleni. Nämä ovat ne menneet rajani, kiskot, joilta ei ollut kääntymistä.
Rajateoksen teki ja toteutti Hulmis, Rajapajan ylläpitäjä. Kuvaaja ei halunnut nimeään blogiin. Kiitän häntä osallistumisesta rajojeni etsimiseen, rakentamiseen ja kuvani toteuttamiseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti